Trionic Walker näyttää antavan uuden elämän. Voiko se todella olla totta?

Kerro meille hieman enemmän itsestäsi ja siitä, mitä olet tehnyt

Olen opettanut sisäoppilaitoksissa koko ikäni ja jakanut innostukseni ulkoiluun. Vuonna 1971 johdin retkikunnan Islantiin. Vuonna 1982 23 hengen ryhmä pyöräili Miamista Ottawaan, ja vuonna 1986 26 13-vuotiasta, heidän joukossaan tuleva Yhdysvaltain suurlähettiläs, pyöräili Lands Endistä John O’Groatsiin. Jakamalla harrastukseni tällä tavalla pystyin antamaan nuorille itseluottamusta, jota fyysiset haasteet tuovat. 

Eläkkeellä pääsin pyöräilemään Caminon, tutustumaan Uuteen-Seelantiin ja pyöräilemään Rajasthanissa, Keralassa, Thaimaassa ja Laosissa. Huikeita kokemuksia.

Mutta kaikella tällä oli lopulta fyysinen hintansa. 82-vuotiaana sairastuin vakavaan reumasairauteen ja osteoporoosiin. Se kulutti selkärankani alaosaa ja muutti ryhtiäni kyfoosin vuoksi. Altistuin uusille murtumille. Rakkauteni liikuntaan näytti rajoittuvan erikoistuolin varaan.

Miksi otit yhteyttä Trioniciin?

Aivan sattumalta törmäsin Trionicin mainokseen The Oldie -lehdessä. Se ilmestyi vain sen yhden kerran, ja ajattelen usein, kuinka onnekas olin, kun leikkasin sen talteen ja pohdin asiaa. Kyllä, se oli kallis, mutta Walker näytti antavan uuden elämän. Voisiko se todella olla totta? Tiesin, ettei luonnollinen kävely koskaan palaisi, mutta se osoittautui parhaaksi mahdolliseksi sijoitukseksi. Se vei minut ulos. Pystyin liikuttamaan raajojani. Pystyin palauttamaan terveyteni. Pystyin tapaamaan ihmisiä ja seuraamaan luontoa ja ympäröivää maailmaa. Mikä käänne Trionic Walker olikaan. Sen avulla pystyin turvallisesti keventämään selkärangan alaosaa, kipujeni lähdettä, ja se tarjosi turvallisen ja mukavan tuen aina, kun minun piti levätä.

Mitä olet pystynyt tekemään Trionicillasi, mitä et aluksi uskonut pystyväsi tekemään?

Vuonna 1998 perustin säätiön, joka auttaa apua tarvitsevia. Olemme kaikki vapaaehtoisia, joilla on laaja asiantuntemus. Traagisesti kunniarahastonhoitajani sai heinäkuussa 2024 tietää sairastavansa motoneuronitautia (MND), johon ei ole parannuskeinoa. Olin tuntenut Jonathanin 35 vuotta, ja kuten voitte kuvitella, halusin epätoivoisesti tehdä jotain, mistä voisi olla apua hänelle, hänen perheelleen ja ystävilleen, kun edessä oli hänen nopea heikkenemisensä.

Luottamus Trionic Walkeriini antoi minulle ajatuksen järjestää talven aikana sponsoroitu kävely Lake Districtissä – fyysinen haaste, joka ironista kyllä teki minusta terveemmän.

Sponsoroidulla kävelylläni tavoitteenani oli kulkea talven aikana 100 mailia (noin 160 km), keskimäärin noin 2 mailia päivässä, Trionic Walkerini avulla; sen ilmarenkaat selviävät epätasaisesta maastosta ja huonosta säästä. 

Aloitin 17. lokakuuta, ja tänään, nyt helmikuussa, olen kulkenut 167,3 mailia. Toivon pääseväni 200 mailiin, kun lopetan 28. helmikuuta. Tähän mennessä olen kerännyt yhteensä 4 633 puntaa, Gift Aid mukaan lukien (ei vielä haettu HMRC:ltä). Kaikki lahjoitetaan MND Association-järjestölle. 

Mikä on seuraava tavoitteesi Trionicisi kanssa? 

Marraskuun lopulla paikallislehti julkaisi jutun sponsoroidun kävelyni suunnitelmista. Sen luki nainen, joka oli vain viikkoa aiemmin traagisesti menettänyt miehensä aggressiiviselle syövälle. He olivat molemmat aktiivisia ulkoilijoita ja uskoivat, että liikunta voisi auttaa miehen tilaa, joten he ostivat Trionic Velopedin, jota mies ehti käyttää vain muutaman kerran. Hän halusi, että saisin sen heti ja käyttäisin sitä miehensä muistoksi. Koska asun Lake Districtissä, kuljen huhtikuusta marraskuuhun maastossa, joten toivon kovasti, että Veloped hienostuneine maasto-ominaisuuksineen laajentaa kulkemistani matalille kukkuloille – aina kiitollisena Davidin muistoa vaalien. Ja kiitos, Johan, että sovitit sen tarpeisiini.