1 lokak. 2018
Oi Trionic, rakkaani — onko sinussa mitään mistä en pidä?
Vaikuttavan näköinen, vahva, kevyt ja kykeneväinen selviytymään kaikenlaisesta maastosta. Kuinka tätä voisi olla rakastamatta? Kahden vuoden käyttökokemuksen jälkeen olen täydellisen tyytyväinen Trionic-rollaatoriini. Suosittelen!
Pidätkö tästä rollaattorista? Jaa se ystävillesi!
Se on totta: rakastan Trionic 12er-rollaattoriani niin kovasti osittain siksi että se näyttää niin siistiltä! Joo joo, tiedän, kuulostaa pinnalliselta — mutta se on tärkeää. Olen aktiivinen 53 vuotias ja minulla on kaksi teini-ikäistä lasta, ja olen sairastanut MS-tautia yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Kun kävelen Trionicini kanssa, se kerää kaiken huomion eivätkä hassusti sojottavat jalkani! Mutta on muutakin. Tämä rollaattori on paljon muutakin kuin pelkästään tyylikästä ulkomuotoa. Trionic-rollaattori on tukeva ja vakaa mutta silti riittävän kevyt jotta voin helposti nostaa sen autoon ja sieltä pois! Trionic-rollaattorissa on jarrut jotka toimivat sateessa! Renkaista jarruihin ja designiin ja huolelliseen suunnitteluun, työntelen tätä kärryä hyvillä mielin. Se hyvä fiilis on se mikä saa minut kulkemaan!
“Trionic-rollaattorissa on jarrut jotka toimivat sateessa!”
Oli vuosi 1991, ja olin 26 vuotias kun lääkäri kertoi että näköhermoni tulehdus ja raajojeni kihelmöinti todennäköisesti kehittyisi MS-taudiksi. "Hommaa pyörätuoli ja ala valmistautua elämään vammaisena", hän sanoi... mutta minä olen vähän itsepäinen, joten reagoin tähän rupeamalla niin aktiiviseksi kuin vain suinkin pystyin.
Miksi? Koska yksinkertaisesti halusin vain liikkua kun vielä pystyin. Lopetin hissien käyttämisen — portaat meikäläiselle! Asuimme tuolloin Marinin kunnassa, heti San Franciscon pohjoispuolella, ja lopetin välittömästi töihin ajamisen ja sen sijaan aloin kulkea maastopyörälläni.
Vuoden sisällä pystyin ajamaan Tamalpais-vuoren laelle Marinissa! Se on 610 metrin nousu suoraan ylös! Kävi ilmi että kaikki tutkimus osoittaa että liikunta on parasta mitä MS-tautia sairastava voi tehdä hidastaakseen taudin edistämistä. Onnekas minä!
27 vuotta myöhemmin, hitaasti mutta varmasti liikkumiskykyni on tullut rajoittuneemmaksi. Nykyään olen kiitollinen asuessani pienessä rannikkokaupungissa pohjois-Kaliforniassa San Franciscon pohjoispuolella. Harmillisesti, meidän pikkukaupunkimme ei päästä rollattoreita helpolla — jotkut "jalkakäytävistämme" ovat ruohikkoa!
Meillä on joitakin mukulakivikatuja ja paljon sorateitä... Trionic suoriutuu kaikesta tästä helposti. Kyllä, minulla on MS-tauti, mutta elämäni on silti täynnä seikkailemista! Elämäni EI ole ohi. Minulla on vielä paljon seikkailuja jäljellä — ja paljon annettavaa! Trionicini avulla pystyn nauttimaan hiekkateistä rannikolla. Trionicin ulkoilurollattorin avulla pystyn tutkimaan kasvitieteellisiä puutarhoja lasteni kanssa. Trionicin kanssa pystyn kulkemaan ympäri Mendocino-kylää... Trionic-rollaattorini kanssa pystyn elämään! Perehdy niihin ihmeessä!
Kiitos auttavasta kädestä,
James N — Trionicin käyttäjä vuodesta 2016
