Sain vapauteni takaisin - kiitos rollaattorin

Kirjoittanut Gwen M Ray,

Kyky liikkua itsenäisesti muista riippumatta on kullanarvoinen. Tämä valkeni minulle jo lapsena. Äitini oli johtajana esikoulussa, jossa oli myös liikuntarajoitteisia lapsia.

Yksi varhaisimmista muistoistani on tästä eskarista: muistan pienen tytön, Marien (nimi muutettu), jolla oli lihasrappeumatauti. Luokkahuoneen lattialla Marie pystyi konttailemaan, mutta sen kauemmaksi hän ei omin avuin päässyt. Aikuiset kantoivat tai työnsivät häntä kärryissä muualla.

Yhtenä päivänä Marie ilmestyi kouluun ihmeellisen metallisen häkkyrän kanssa, jaloissaan jonkinlaiset tuet nahkaisine remmeineen ja hopeisine solkineen. Se oli ensimmäinen kävelyapuväline, jonka näin.

Vekotintaan edellään työntäen Marie kulki minne mieli. Hän ei enää tarvinnut kenenkään apua liikkumiseen. Hän meni menojaan oman mielensä mukaan, keneltäkään kyselemättä ja kenestäkään riippumatta.

Marie pääsi vihdoin myös kokemaan koulun piha-alueen kokonaisuudessaan. Aiemmin hän oli joutunut lähinnä tyytymään hiekkalaatikkoon.

Kävelytuki antoi Marielle itsenäisyyden ja avasi hänelle kokonaan uuden maailman.

Ja samalla jotkut aikuiset kohtaavat päinvastaisen todellisuuden - liikuntakyky häviää ja yhtäkkiä maailma muuttuu kovin pieneksi.

Kun liikuntakyky häviää, häviää samalla itsenäisyys. Aikuiselle ihmiselle tämä on kova isku. Jos vaiva on pysyvää tai pahenevaa sorttia, on tilanne vielä ikävämpi, ja aktiiviselle touhuajalle uudet rajoitteet ovat erityisen kova paikka.

Eristyneisyyden tunne on yleinen aikuisilla, joiden liikuntakyky on yllättäen rajoittunut. Yhtäkkiä sitä pysyykin vain kotona, kun ennen näki kavereita ja perhettä.

Tunne siitä, että on riesa ja rasite muille, on myös yleinen. Voi joutua pyytämään apua sellaisissa arkisissa asioissa, jotka ennen hoituivat omin päin, tuosta vain.

Liikuntakyvyn heikkeneminen yleensä vähentää aktiivisuutta elämässä huomattavasti. Tämä taas johtaa lihasten surkastumiseen, kun niitä ei enää käytetä riittävästi. Lihasten surkastuminen käyttämättöminä voi johtaa lopulta totaaliseen liikuntakyvyn menettämiseen.

Kävelyapuväline, kuten rollaattori, voi pelastaa sinut tällaiselta kohtalolta ja palauttaa itsenäisyytesi.

1. KÄYTÄ LIHAKSIASI JA VÄLTÄ NIIDEN SURKASTUMINEN

Lihakset tarvitsevat säännöllistä käyttöä pysyäkseen vahvoina. Aktiivinen liikunta ehkäisee lihasten surkastumista, ja etenevienkin sairauksien kohdalla lihasten rappeutumista voidaan hidastaa liikunnan avulla.

Kävely on loistava, luonnollinen tapa harjoittaa lihaksia. Minulle kävely on vaikeaa sairaudestani johtuen: jos kävelen ilman tukea, väsähdän nopeasti ja saatan myös kaatua. Rollaattorin avulla pystyn kävelemään pidempiä matkoja turvallisesti ja väsymättä. Se myös toimii istuimena silloin, kun lepotauko on tarpeen.

Minulla on aikuisiän lihasdystrofia eli lihastauti. Kävelemällä ja liikkumalla säännöllisesti olen pystynyt hidastamaan taudin etenemistä ja jopa palauttamaan menettämiäni voimiani hieman. Liikunnan ansiosta pystyn yhä liikkumaan kotonani jonkin verran ilman tukea. Voin olla kotonani yksikseni pelkäämättä kaatumista, ja pystyn halutessani lähtemään ulos omin päin.

2. KÄY OSTOKSILLA OMIN PÄIN (JA VÄLTÄ VIRUKSET!)

En koe oloani turvalliseksi kaupassa asioidessani, jos minulla ei ole rollaattoria tukenani. Saatan kaatua tai väsyä niin, että joudun istumaan lepäämään.

Rollaattorini kanssa ostosten teko on helppoa. Rollaattorini koriin mahtuu aika kokoelma ostoksia. Jos olen kaupungilla ja saan päähäni ostaa jotakin, se todennäköisesti mahtuu helposti koriin. Jos olen yhdessä mieheni kanssa ostoksilla, voimme jakaa ostoslistan keskenämme, kerätä ostokset omine nokkinemme ja tavata taas kassalla.

Käytän paljon mieluummin rollaattoriani kuin niitä sähköisiä kauppakärryjä, joita joissain kaupoissa näkyy. Minusta on kivempi katsella ihmisten kasvoja ja takaraivoja, kuin vatsoja ja takamuksia.

Kaiken lisäksi olen ihan onneton kuski noiden kärryjen kanssa. Kun olen käyttänyt moista, olen törmäillyt sinne tänne yrittäessäni navigoida eteenpäin kaupassa. Olen nähnyt, miten ihmiset kurtistelevat kulmiaan ja kiristelevät hampaitaan minun toilaillessani isolla motorisoidulla ajopelillä heidän tiellään.

Myös koronavirus sai minut tajuamaan oman kulkupelin arvon julkisissa tiloissa. Mietipä - desinfioidaanko ne yleisessä käytössä olevat kärryt ja kulkupelit joka käytön jälkeen? Ja kuinka hyvin desinfiointi edes tepsii käytössä rispaantuneisiin, rikkonaisiin pintoihin, istuimiin ja kahvoihin?

Käytän paljon mieluummin rollaattoria, johon vain minä ja perheeni koskemme. Rollaattorini vetoketjutaskussa kulkee lisäksi kätevästi mukana käsidesiä, kasvomaskeja ja muuta pikkutavaraa.

3. YKSIN KOTONA

Olen onnistunut säilyttämään lihasmassani varsin hyvin kävelemällä ja tekemällä muutakin fysioterapeuttini ohjeistamaa liikuntaa. Liikkumisen ansiosta pystyn kävelemään sisällä kotonani ilman apuvälinettä.

Ulkona taas pääsen rollaattorini avulla kävelyille, hakemaan postit ja viemään paketteja.

4. KÄVELE KÄSI KÄDESSÄ - VAIN SILLOIN KUN SILTÄ TUNTUU

Totta kai minustakin on ihanaa kulkea mieheni kanssa käsi kädessä rannalla, kuun loistaessa taivaalla ja muissa romanttisissa tilanteissa.

Mutta monina muina hetkinä on mukavampaa pystyä kävelemään omin päin. Kuten vaikkapa silloin, kun on kuuma ja kädet hikoavat. Tai kun mieheni ei hoksaa sulavaa jäätelöään ja se valuu käsillemme (minä ostan jäätelöni astiassa ja syön sen lusikalla, niin kuin sivistyneet ihmiset tekevät).

Ja jos joskus kimpaannun mieheeni, rollaattorini tukemana voin jopa pyyhältää omille teilleni omaan rauhaani keneltäkään kyselemättä.

5. PÄIHITÄ KUMPPANISI

Kodintarvikeliikkeessä asiointi oli minulle ennen painajaismainen koitos. Seurasin miestäni kuin liimattuna, peläten tasapainoni menettämistä ja kaatumista. Kuljimme hitaasti käytävältä toiselle mieheni tutkaillessa jos jonkin sorttista härpäkettä. Ennen kuin sain rollaattorini, halusin vain istua lattialle, koska jalkani olivat niin uuvuksissa.

Nyt voisin viettää vaikka koko päivän kaupassa. Enää minua ei pelota lähteä tutkimaan hyllyjä omin päin, katselemaan huonekasveja ja kaikenlaisia kodin vekottimia, turhia ja tarpeellisia. Mikäs ihme on älyjääkaappi...?

Tai voin vain löytää hyvän levähdyspaikan, parkkeerata rollaattorini ja istahtaa sen istuimelle. Voin katsella ihmisiä touhuamassa omiaan tai pelata pasianssia puhelimellani, tai vaikkapa googlettaa älyjääkaapin. Nähtävästi joissain niistä on sisällä kamera, jonka avulla voit nähdä mitä jääkaapissasi on, kun olet ostoksilla.

Mistä voin ostaa tällaisen?! Mieheni tekee yleensä ruokaostokset matkalla kotiin töistä, eli minun hommakseni jää avata jääkaappi ja katsoa, mitä meillä jo on ja mitä täytyy ostaa. Isommilla ostosreissuilla hän saattaa soittaa tai tekstata minulle viiden minuutin välein, kysyen onko meillä sitä tai tätä.

6. PÄÄSTÄ SISÄINEN LAPSESI IRTI

Muistatko, kun sait ensimmäisen polkupyöräsi lapsena? Se oli eri mahtavaa. Uusi kulkupelisi antoi sinulle uuden itsenäisyyden, riippumattomuuden, ja pääsit käymään paikoissa, joista ennen vain uneksit. Rollaattorin hankkimisessa on sama fiilis.

POLKUPYÖRÄ:Matkalla pyöräkauppaan kuvittelin mielessäni suuria seikkailuja, joihin pyörä minut veisi. Kuvittelin paikkoja, joissa kävisin kavereideni kanssa, ja suunnittelin lisääväni pyörään tarpeellisia lisävarusteita - kellon, korin ja värikkäät tupsunauhat.

ROLLAATTORI: Toimitusta odotellessani kuvittelin seikkailuja, joihin rollaattori minut veisi. Varsinkin maastorollaattori Velopedia odotellessani mielikuvitukseni laukkasi. Kuvittelin mielessäni lisävarusteita, joilla varustelisin rollaattorin - torvi (puumien varalta!), kori (ohoh, sellainen siitä jo löytyykin!). Kahvoista roikkuvat väriloistavat tupsuttimet jätin tällä kertaa laittamatta, koska olenhan jo aikuinen - tosin jouluna en malttanut olla koristelematta Walkeriani juhlalliseen loistoon.

POLKYPYÖRÄ:Kun ajoin pyörän kaupasta kotiin, otin sen nopeudesta (ja jarruista) mittaa jyrkässä alamäessä. Houkuttelin naapurini (yllytyshullu!) pyörän kyytiläiseksi ajeluillani ja kävin tutkimassa puistoa.

ROLLAATTORI:Kun UPS toimitti vekottimen, kokeilin jarruja kävelemällä pihakatuamme alas (hurjastelijan päiväni päättyivät, kun 14-vuotiaana pyörällä kiitäessäni kaaduin ja laskeuduin turvalleni kovasta vauhdista). Istutin koirani rollaattorin koriin (se pomppasi pois ennen kuin kerkesin edes lähteä liikkeelle) ja pakkasin rollaattorin auton takakonttiin viedäkseni sen London Peakin kävelyreitille.

7. SÄILYTÄ LIHAKSESI

Joo, tiedän - sanoin tämän jo. Mutta tämä on niin tärkeä asia, että se on sanottava toistamiseen. Joko liikut ja pysyt vahvana, tai et liiku ja surkastut - asia todella on näin yksinkertainen.

Monet, jotka kärsivät etenevistä sairauksista, hankkivat sähköskootterin tai sähköpyörätuolin aivan liian aikaisin. Näin tekemällä he menettävät mahdollisuuden vielä vuosien liikkumiseen, ja sen sijaan tulevat toisista riippuvaisiksi.

Tällaiset motorisoidut kulkupelit eivät anna sinulle tilaisuutta harjoittaa lihaksiasi. Ne ovat myös isoja, raskaita ja vaikeita kuljettaa.

Jopa perinteinen perusrollaattori on helpompi viedä moniin paikkoihin kuin iso, kömpelö motorisoitu vekotin. Jos sitten hankit rollaattorin, joka on suunniteltu selviytymään niin kaduista kuin myös hiekasta ja nurmikosta - kuten Trionic Walker - mahdollisuutesi päästä eri paikkoihin kasvaa entisestään. Ja nimenomaan vaikeakulkuiseen maastoon suunniteltu Trionic Veloped tuo kuoppaisimmatkin luontoreitit ulottuvillesi.

Velopedin avulla pääsen kaikkialle minne ulkona haluankin.

Jos huomaat, että olet jumahtanut neljän seinän sisälle välttääksesi kävelemistä, voi olla, että on aika hankkia rollaattori. Ota asia puheeksi lääkärisi tai fysioterapeuttisi kanssa varmistaaksesi, että valitset juuri sinulle sopivan apuvälineen. On myös tärkeää, että opit käyttämään laitettasi oikein saadaksesi siitä kaiken irti.

Mietit ehkä, että jos rupeaa käyttämään kävelyapuvälinettä, eikö ihminen tule siitä riippuvaiseksi ja omin avuin käveleminen jää sikseen? Mitä todennäköisimmin näin EI käy. Tosin muistutan vielä, että jokainen tapaus on yksilöllinen, ja on aina syytä kysyä terveydenhuollon ammattilaisen mielipidettä.

Minä käytän rollaattoria kun kuljen pidempiä matkoja, kävelen epätasaisessa maastossa missä voisin kompastua ja kaatua, tai kun kroppani on erityisen väsynyt. Ilman rollaattoria liikuntakykyni olisi paljon rajoittuneempi, ja lihakseni ja kuntoni olisivat todennäköisesti paljon huonommassa jamassa. Mahdollisuuteni liikkua olisivat paljon rajatummat.

Rollaattorin tuoman liikunnan ansiosta olen onnistunut ylläpitämään riittävästi voimiani ja kestävyyttäni, että pystyn tarvittaessa kävelemään myös ilman apuvälinettä, esimerkiksi kun kuljen sellaiseen paikkaan, johon rollaattoria ei saa vietyä.

Rollaattorit ovat minulle työkaluja, joiden avulla pysyn liikkeessä vielä vuosienkin päästä.

Rakastan hiekkaa varpaideni välissä. Rakastan lumihangessa kahlaamista. Yksi syksynajan lempiaktiviteeteistani on kävellä maahan tippuneiden kuolleiden ja kuivuneiden lehtien ylitse ja tunnustella ja kuulostella niiden murenevan allani (vielä parempi, jos onnistun ohjaamaan Velopedini etupyörän niiden ylitse). Ja kuinka ihanaa onkaan rymistellä puusiltojen yli (huom., tarvitset rollaattorin ryminäefektin aikaansaamiseen).

Aivan kuten Marie ihmeellisen vekottimensa kanssa, myös minä olen löytänyt vapaan, itsenäisen elämäni uudestaan rollaattorin avulla. Nyt pystyn nauttimaan elämästäni tavalla, josta en pitkään aikaan uskaltanut uneksiakaan.